3.11. Ohjelman toteuttaminen
Partio-ohjelma
Sisällysluettelo |
Toiminnan suunnittelu
Toimintasuunnitelman merkitystä partion tavoitteiden saavuttamiseksi ei voi liioitella. Kun suunnittelet joukkueen toimintaa, ota taustalle vaikuttamaan kasvatustavoitteet ja partiomenetelmä. Käytännön tasolla pääset liikkeelle tutustumalla seikkailijaohjelmaan. Toimintasuunnitelman tekeminen vie aluksi aikaa, mutta hyvin tehty toimintasuunnitelma säästää sitä ja hermoja jatkossa.
Tee toimintasuunnitelma pääpiirteittäin koko vuodeksi. Tarkempi kokouskohtainen suunnitelma kannattaa laatia puoleksi vuodeksi kerrallaan. Joukkueen toiminta on helppo suunnitella seikkailijaohjelman avulla. Ensimmäistä vuottaan aloitteleva joukkue aloittaa Tervetuloa-vaiheella ja siirtyy sitten tekemään Pohjoista. Jokaiseen puolen vuoden ilmansuuntajaksoon kuuluu aktiviteettien lisäksi myös kaksi retkeä, osallistuminen partiokisoihin sekä yksi taitomerkki.
Tutustu seuraavana vuorossa olevan ilmansuunnan aktiviteetteihin. Mitkä niistä sopivat kololle ja mitkä retkelle? Millainen retki tehdään ja koska? Leiri- ja retkipaikat täytyy miettiä ja varata hyvissä ajoin. Kannattaa hahmotella retkien sisällöt etukäteen, jotta kaikki retkillä tehtävät aktiviteetit tulee tehtyä ajallaan. Merkitse suunnitelmapohjaasi, mitä aktiviteetteja joukkue toteuttaa koloilloissa ennen retkeä ja mitä tehdään retkellä. Kirjaa ylös kaikki vuoden seikkailijoille soveltuvat tapahtumat piirin, lippukunnan ja aluejärjestön toimintasuunnitelmista. Mieti valmiiksi myös, missä, miten ja milloin tapahtumista pitäisi tiedottaa ja laita nekin ylös suunnitelmaasi.
Ilman kunnollista suunnitelmaa kaikki kasvatustavoitteet eivät todennäköisesti toteudu, sillä huonosti valmisteltu toiminta on usein yksipuolista. Aikataulu voi myös muodostua ongelmaksi, jos et suunnittele kunnolla. Seikkailijaohjelmassa on paljon tekemistä, eikä tyhjäkäynnille ole juurikaan tilaa. Retket kannattaa ajoittaa sellaisiin ajankohtiin, jolloin ei ole lippukunnan muita tapahtumia tai muiden ryhmien retkiä. Näin myös muut johtajat voivat tulla tarvittaessa retkellenne avuksi ja seikkailijat saavat osallistua lippukunnan tapahtumiin. Osa retkistä voi olla päiväretkiä, mutta parhaiten seikkailijoille sopivat yöretket maastossa.
Toimintasuunnitelma kannattaa kirjoittaa paperille tai tietokantaan. Ei riitä, että asiat ovat päässäsi, sillä muuten sinulta voi huomaamattasi unohtua jokin tärkeä aktiviteetti. Samalla pystyt ennakoimaan, missä järjestyksessä ja mihin mennessä mikäkin pitää saada tehdyksi. Lisäksi joukkueen viikoittainen johtaminen helpottuu, kun kerran olet miettinyt, mitä kussakin kokouksessa teet seikkailijoiden kanssa. Suunnitelmaan voi merkitä myös, mitä kokouksessa tarvitaan ja kuka vastaa mistäkin.
Joukkueen toiminnan pitää olla etukäteen suunniteltua, mutta myös joustavaa. Jos lippukunnassa esimerkiksi päätetään järjestää yhteinen tapahtuma päällekkäin joukkueen oman retken kanssa, kannattaa miettiä, onko retken siirtäminen vielä mahdollista, jotta seikkailijat pääsevät myös lippukunnan tapahtumaan. Samoin jos kokouksen aikana tähtitaivas on kirkkaimmillaan, kannattaa Tähdet ja avaruus -taitomerkkiä tehdä juuri silloin, eikä vasta kahden viikon päästä.
Anna myös seikkailijoiden osallistua toimintasuunnitelman laatimiseen. Voitte miettiä yhdessä, minkä taitomerkin tekisitte seuravana keväänä tai järjestäisittekö tavallisen retken sijasta vaihteeksi vaikka melonta- tai pyöräretken. Mitä vanhempia seikkailijat ovat, sitä enemmän heille voi antaa vastuuta joukkueen toiminnan suunnittelussa. Kun koko joukkue suunnittelee yhdessä, jokainen sitoutuu varmasti yhteiseen toimintaan. Lopullinen vastuu toimintasuunnitelmasta kuitenkin säilyy aina sammolla. Toimintasuunnitelmaa pitää myös tarkastella kesken kuluvan toimintakauden kriittisesti ja pohtia, täytyykö sitä muuttaa.
Lue lisää toimintasuunnitelman tekemisestä johtajan kansiosta luvusta 1.3.4. Toiminnan suunnittelu ja arviointi, toimintasuunnitelma.
Toiminnan taustalla
Kasvatustavoitteet
Partio-ohjelman perustana ovat tarkkaan ja asiantuntevasti pohditut kasvatustavoitteet. Ne kertovat, millaista kansalaista partioliike haluaa olla kasvattamassa tämän päivän Suomessa. Kasvatustavoitteissa on neljä näkökulmaa: suhde itseen, toisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Yleiset kasvatustavoitteet konkretisoivat partioliikkeen tehtävää tavoitella maailmanrauhaa ja parempaa yhteiskuntaa kasvattamalla yksilöitä, jotka yhteiskuntaa rakentavat. Kutakin tavoitetta kohti kuljetaan pienin askelin, tehden omalle ikäkaudelle sopivia aktiviteetteja. Myös seikkailijajoukkueen toiminnan suunnittelu lähtee kasvatustavoitteiden pohjalta. Käytä siis ihan ensimmäisenä hetki aikaa tutustuen kasvatustavoitteisiin ja miettien, millaisia vaatimuksia ne asettavat sinun toiminnallesi sampona.
Lue lisää johtajankansiosta luvusta 1.1.1. Kasvatustavoitteet.
Partiomenetelmä
Partiomenetelmä puolestaan kuvaa ne toimintatavat, joilla partio-ohjelman kasvatustavoitteet toteutuvat. Partiomenetelmä siis vastaa kysymykseen, miten partiossa päästään päämäärään. Menetelmä on ennen kaikkea johtajan työväline suunnitella ja arvioida ryhmänsä toimintaa. Suomalainen partiomenetelmä pohjautuu WAGGGS:n ja WOSM:n partiomenetelmiin. Partiomenetelmä on partiolaisten valitsema. On olemassa muitakin menetelmiä, mutta partiomenetelmä on meidän tapamme tehdä asioita. Menetelmän äärelle kannattaa aina välillä palata ja miettiä, löytyvätkö kaikki sen elementit joukkueenne toiminnasta.
Lue lisää partiomenetelmästä johtajankansiosta luvusta 1.1.3. Partiomenetelmä.
Partio-ohjelma
Partiolaiselle ohjelma näkyy nousujohteisena tekemisenä, oppimisena ja yhdessä toimimisena, 10–12 -vuotiaille siis aktiviteetteina, koloiltoina, retkinä, leireinä ja kisoina. Partio-ohjelma määrittelee myös muun muassa, millaista on partiotoiminnan symboliikka, millaisissa toimintaryhmissä toimitaan ja millainen on partion johtamisjärjestelmä.
Kokouksen rakenne
Viikoittaiset kokoontumiset ovat joukkueen toiminnan tärkein muoto. Kokouksissa tehdään aktiviteetteja, valmistaudutaan erilaisiin tapahtumiin, leikitään ulkona ja sisällä, kisaillaan, pelataan pelejä ja pidetään hauskaa. Vaihtelua toimintaan tuovat niin erikoiskokoukset, retket, kisat kuin muu partiotoimintakin. Yleensä joukkue kokoontuu kerran viikossa ja lisäksi on jotain muuta toimintaa noin kerran kuukaudessa. Hyvä ohjeellinen kokouksen pituus on puolitoista tuntia. Tuntia lyhyempää kokousta ei kannata pitää, koska lyhyempi aika harvemmin riittää kokouksen läpiviemiseen.
Kokoukseen kannattaa aina valmistautua huolella. Tämä ei silti sulje pois spontaania toimintaa eikä vie tilaa mielikuvitukselta. Suunnitelmat muuttuvat yleensä aina. Harvalta kuitenkaan onnistuu laadukkaiden kokousten pitäminen ilman minkäänlaista valmistautumista. Kokouksen kulkuun on vaikea antaa mitään yksinkertaista kaavaa, sillä se riippuu paljon paitsi ohjelmasta myös seikkailijoistasi. Asioiden oppiminen tai tekeminen sujuu toisilta nopeammin, toisilta hitaammin. Tietyt perusasiat kannattaa kuitenkin ottaa aina huomioon.
Kokous alkaa yleensä jonkinlaisilla alkumenoilla. Näihin voi kuulua mm. joukkueen huuto tai muu tervehdys ja edellisen kerran päiväkirjan lukeminen. Seuraavaksi voidaan kerrata edellisellä kerralla opituja asioita. Välissä leikitään tai peltaan. Sitten opetellaan uutta. Vielä voi olla aikaa pelille tai leikille. Lopuksi pidetään iltahartaus tai muu hiljentyminen tai rentoutuminen sekä käydään läpi ilmoitusasiat ja jaetaan tiedotteet kotiinvietäväksi.
Kokouksen aloitus
On tärkeää, että kokouksella on selkeä alku ja että kaikki ovat ajoissa paikalla. Näytä itse esimerkkiä joukkueellesi, äläkä saavu myöhässä. Käytä aina partiohuivia ja partiopaitaa ja edellytä sitä myös seikkailijoiltasi. Kehittäkää kokouksen aluksi oma seremonia, joukkueen huuto tai vastaava. Näin ilmaistaan, että kokous on alkanut. Kerrasta toiseen samanlaisena toistuvat alku- ja loppumenot luovat turvallisuuden tunnetta ja vahvistavat joukkuehenkeä.
Leikit
Joukkueen omien seremonioiden jälkeen ennen varsinaista ohjelmaa on hyvä vetää jokin vauhdikas leikki tai kilpailu. Se päästää ylimääräiset höyryt pihalle. Myös ohjelmien välissä tai lopuksi on hyvä vetää leikki, jossa opittuja asioita kerrataan.
Kertaus
Toisinaan on tarpeen kerrata aikaisemmin opittuja asioita. Kokouksen aluksi voidaan esimerkiksi kerrata lyhyesti edellisen kokouksen asioita.
Uusien taitojen opettelu
Käytä tarpeeksi aikaa uusien taitojen opetteluun. Näytä esimerkki ensin, mutta anna sen jälkeen seikkailijoitten opetella ja harjoitella itse. Älä luennoi! Opetelkaa tekemällä. Useat aktiviteetit soveltuvat opeteltavaksi vartioittain: näytä mallia ja kerro ohjeet yhteisesti koko joukkueelle ja anna seikkailijoiden sitten harjoitella vartioittain vartionjohtajien johdolla. Kysy myös aina, jäikö jokin asia seikkailijoille epäselväksi.
Siivous
Jokainen joukkue huolehtii, että kolo on vähintään yhtä hyvässä kunnossa kokouksen lopuksi kuin se oli alussakin. Ennen loppumenoja siivoukseen on siis hyvä varata ohjelmasta riippuen noin kymmenen minuuttia. Sudenpennuissa on ehkä opittu siihen, että johtaja siivoaa. Seikkailijat siivoavat itse.
Lopetus
Lopeta kokous ytimekkäästi. Monilla on omia seremonioita, mutta yleensä kokouksen lopuksi on ainakin hartaus ja sisaruspiiri. Lopuksi on myös hyvä käsitellä tärkeät tai ilmoitusluontoiset asiat esimerkiksi tulevista retkistä.
Sammon apuvälineet
Toiminnan seuraaminen
On viisasta pitää kirjaa seikkailijoiden osallistumisesta ja tehdyistä aktiviteeteista. Lomakkeiden täyttäminen voi tuntua joskus turhalta, mutta niissä on paitsi itsellesi, myös lippukunnalle tärkeää tietoa. Tietoja käytetään esimerkiksi piirin ja SP:n toiminnan suunnitteluun sekä lippukunnan tilanteen kartoittamiseen. Vaikka omasta mielestäsi ei niin ole väliä, ovatko kaikki osallistuneet kaikkiin aktiviteetteihin, voi sillä seikkailijan itsensä mielestä olla paljonkin merkitystä.
Sampona jää käytännössä omaan harkintaasi, kuinka paljon hyväksyt aktiviteettien tekemättä jättämistä. Seikkailijaohjelmassa on määritelty ilmansuuntien vaatimukset ja merkkien perusteet, eli niin sanottua "pakollista" ainesta on paljon. Käytäthän silti maalaisjärkeäsi; jos Matti sairastuu syksyn ainoan kisatapahtuman aamuna, voit joko yrittää paikata tilanteen järjestämällä iltakisan koloillassa tai retkellä tai todeta, että sellaista sattuu. Seikkailijoista varmaankin tuntuu reilulta, että merkit saa suunnilleen samoilla perusteilla. Kohtuuttomuuksiin ei kuitenkaan pidä mennä.
Seikkailijasivuille tulee käyttöösi toimintasuunnitelmarunko ja taulukko seikkailijoidesi aktiviteettien seuraamista varten.
Seikkailutaulu
Seremoniat
Energianpurku
Ilmoitusasiat
Kertaus
Koulutus
Askartelua
Iloa
Leikit ja laulut
Uskontoa
Katso lisää kokouksen suunnittelusta ja rungosta Johtajan kansion yleisestä osiosta luvusta 1.3.5. Kokouksen suunnittelu ja toteuttaminen.
Ohjelman soveltaminen
Seikkailijajoukkueen aloittaessa toimintansa, ohjelma aloitetaan normaalisti aina alusta eli Tervetuloa-vaiheesta, jonka jälkeen siirrytään Pohjoiseen. Jokaisessa ilmansuunnassa on sekä talvisia että sulan maan aikana tehtäväksi tarkoitettuja aktiviteetteja, joten joukkueen toiminta voi hyvin lähteä käyntiin kesken kaudenkin. Ilmansuunnan sisällä aktiviteetteja saa tehdä haluamassaan järjestyksessä.
Joskus tilanne voi olla sellainen, että seikkailijajoukkueen aloittaessa toimintansa on vielä epäselvää, milloin seikkailijat siirtyvät tarpojiin ja ketkä tulevia tarpoja-vartioita tulevat johtamaan. Kun tarpojiin siirtyminen häämöttää, tulee sammon varmistaa, että kaikki pääilmansuuntien aktiviteetit ovat tehty – tai että seikkailijoilla on muutoin vastaavat ja riittävät taidot ja tiedot hankittuina. On kuitenkin huomattava, että seuraavaan ikäkauteen siirrytään iän mukaan, ei vasta silloin kun kaikki pääilmansuuntien aktiviteetit on tehty.
Seikkailijaohjelman voi tehdä kahdessa vuodessa, jos joukkue kokoontuu säännöllisesti ja retkeilee vähintään 3-4 kertaa vuodessa. Jos joukkue on erittäin aktiivinen, lisäsisältöä perusohjelmaan saa tekemällä ilmansuunnissa taitomerkkejä enemmän kuin suositellun yhden kappaleen. Taitomerkin voi korvata myös piirin tai SP:n kehymerkillä. Myös esimerkiksi lippukunnan oma taitomerkki tai isompi projekti, kuten yhteistyöprojekti jonkun toisen yhdistyksen kanssa, voidaan lukea taitomerkiksi. Tällöin kannattaa varmistaa, että seikkailijat pääsevät pelkän toteuttamisen lisäksi osallistumaan myös projektin suunnitteluun.
Seikkailijoiden aktiviteeteille ei ole luotu absoluuttisia hyväksymiskriteereitä. Sampo saa käyttää aktiviteettien hyväksymisessä omaa harkintaansa. Tässä hyvänä apuna ovat kunkin aktiviteetin tavoitteet. Monet taidot ovat sellaisia, että niiden täydellistä hallitsemista ei seikkailijaikäiselta voi odottaa. Aktiivinen osallistuminen ja yrittäminen on tärkeämpää kuin onnistuminen. Jos joukkueessasi on hitaampia edistyjiä, yritä tarjota heille useampia mahdollisuuksia. Tavoitteisiin tuijottaminen ei heidän kohdallaan ole järkevää - into saa korvata osaamisen.
Väistämättä käy niin, etteivät kaikki pääse osallistumaan jokaiseen kokoukseen tai kaikille retkille. On sairastumisia, syntymäpäiviä, perheen yhteisiä matkoja jne. Kaksi retkeä ja yhdet kisat täytyy seikkailijoille jokaisessa ilmansuunnassa tarjota. Innosta heitä kaikin keinoin niihin osallistumaan. Seikkailijoille asiat on hyvä esittää niin, että meidän joukkueessa kaikki käyvät retkillä ja kisoissa, se on tärkeä ja hieno asia, ehkäpä parasta partiota. Jos ryhdyt tiukasti vahtimaan seikkailijaohjelman kisa- ja retkiosallistumissuositusta, olet pulassa. Lopputulos on, ettei kukaan saa ilmansuuntamerkkejä. Muutaman poissaolon voi hyväksyä, mutta ei järjestelmällistä poisjäämistä retkiltä ja kisoista.
Aktiiviselle joukkueelle pitäisi jäädä aikaa myös omien aktiviteettien ja puuhien toteutukselle. Partiota on kaikki toiminta, joka edistää kasvatustavoitteiden toteutumista ja missä käytetään partiomenetelmää. Sammolla on siis lupa tarvittaessa soveltaa aktiviteetteja joukkueelleen paremmin soveltuviksi. Seikkailijaohjelmassa ei suinkaan ole tärkeintä suorittaminen – partio-ohjelma ei välttämättä toteudu, vaikka toimittaisiin tiukasti aktiviteettilistan mukaan. Esimerkiksi sotkeminen ja roskaaminen eivät kuulu joukkueen kokouksiin, vaikka niiden välttämisestä ei erillistä kasvattavaa aktiviteettia olisikaan. Kasvatustavoitteiden mukaista ja niiden toteutumiseen tähtäävä partiotoimintaa löytyy aktiviteettien ulkopuoleltakin!
Leikkiminen osana ohjelmaa
Partiossa leikitään paljon kaikenikäisten kanssa - ei siis kannata unohtaa sen voimaa seikkailijoidenkaan kanssa. Leikkiminen on hauskaa ja tärkeää ajanvietettä. Leikkien avulla voidaan paitsi kuluttaa aikaa myös tuoda eloa oppimiseen – leikkimällä voidaan kerrata, harjoitella ja syventää uusia taitoja. Usein leikillä on kasvatuksellinen tarkoite ja tavoite. Esimerkiksi kokouksen aloitusleikki ei ole vaan energian kuluttamista, vaan sen avulla voidaan johdattaa kokouksen aiheeseen. Leikkiminen kannattaakin ottaa osaksi kokousrakennetta: alkuun energiaa purkava leikki, kokouksen lomaan aiheeseen liittyviä opettavaisia leikkejä ja loppuun rauhoittava leikki tai luottamusleikki iltapiiriin.
Leikissä saa käyttää ja kehittää mielikuvitusta ja samalla myös huomiokyky ja keskittymiskyky kehittyvät. Leikkimällä saadaan liikuntaa ja opitaan ottamaan muita ihmisiä huomioon. Lisäksi leikin varjolla voidaan kerrata aiemmin opittua. Kaikki nämä toteutuvat, kun valitaan sopiva leikki vahvistamaan tietyn taidon tai tiedon omaksumista ja annetaan riittävästi tilaa ja aikaa leikille. Erilaisia asioita voi myös oppia leikkien. Sanotaankin, että leikki on lapsen työtä. Lapset elävät leikin maailmassa, joten sen voimaa ei voi aliarvioida!
- Löydät lisää leikkimisestä ja leikkivinkkejä yleisestä osiosta luvusta 1.5.4. Leikit
Meripartio seikkailijaikäkaudessa
Meripartiolippukunniksi kutsutaan niitä lippukuntia, joiden toiminta painottuu vesillä liikkumiseen. Periaatteet ja tavoitteet ovat samat kuin partiotoiminnassa yleensäkin, mutta purjehtiminen ja siihen liittyvät tiedot ja taidot ovat keskeinen osa meripartiotoimintaa erityisesti kesällä. Meripartiossa joukkueita kutsutaan venekunniksi. Joukkuetta voi kutsua laivueeksi. Venekuntaa johtaa sampo (ruots. Kapten). Meripartiotoimintaa on eniten rannikko- ja saaristoalueiden partiolippukunnissa, mutta myös sisämaan järviltä löytyy lippukuntia, joilla on meripartiotoimintaa.
Meripartiolippukuntien seikkailijajoukkueet tekevät kaikki meriaktiviteetit ja meripartiotaitomerkit. Seikkailijaohjelmassa soveltaminen on sallittua: tarvittaessa meripartiolaiset voivat käsitellä kevyemmin aiheita, jotka tuntuvat vähemmän merkityksellisiltä ja käyttää vastaavasti enemmän aikaa vesiaktiviteetteihin. Meripartioaktiviteetteja voivat soveltuvin osin tehdä kaikki halukkaat seikkailijajoukkueet.
Seikkailijoiden meripartio-ohjelmassa korostuu vesillä liikkuminen ja turvallisuus. Meripartiolaiset tekevät samat seikkailijaohjelman perusaktiviteetit kuin maapartiolaisetkin. Jokaisen pääilmansuunnan lopusta löytyvät meripartiolaisten lisäaktiviteetit. Painotuksia voi vaihdella tarpeen mukaan, esimerkiksi perusohjelman pelastautumisaktiviteeteissa voi painottaa omassa lippukunnassa tärkeitä asioita. Lisäaktiviteetit on tarkoitettu tehtäväksi pääosin kesäaikaan. Ne sisältävät merimiestaitoja ja oman lippukunnan alukseen liittyviä asioita tai liittyvät sellaiseen kalustonhuoltoon, jota maapartiolainen ei kovin usein tarvitse.
Pohjoisen ja Etelän aktiviteeteissa venekuntalaiset opettelevat veneilyn perustietoja ja -taitoja, kuten merimerkkejä sekä turvallisuuteen liittyviä taitoja. Ensimmäisen seikkailijavuoden tavoitteena on opettaa venekuntalainen turvalliseksi miehistön jäseneksi. Toisin sanoen hänestä tulee purjehtija tai veneilijä, joka tietää, mihin saa koskea ja miten huolehditaan omasta turvallisuudesta veneretkellä tai purjehduksella.
Länsi- ja Itä jaksoissa tietoja ja taitoja syvennetään. Tavoitteena on, että aktiviteettien jälkeen venekuntalainen osaa toimia lippukuntansa veneen hyödyllisenä miehistön jäsenenä. Aktiviteetteihin kuuluvat muun muassa yöpurjehdus ja lokikirjan pito.
Meripartiolaistenkin seikkailijaohjelmaan kuuluvat taitomerkit. Tarjolla on neljä meripartiotaitomerkkiä, yksi kuhunkin ilmansuuntaan. Taitomerkeissä on lähinnä lippukunnan alukseen liittyviä aktiviteetteja, joten niitä ei voi tehdä ilman jonkinlaista venettä. Taitomerkit tehdään numerojärjestyksessä. Kun meripartiotaitomerkki on tehty, voi oikeassa hihassa käyttää kangasmerkkiä. Lisäksi meripartiolaiset voivat halutessaan ja ehtiessään tehdä lisää seikkailijaohjelman taitomerkkejä oman kiinnostuksensa mukaan.
Tähän kuva meritaitomerkistä.
|
Johdanto | Akelanopas | Sammonopas | Tarpojaluotsinopas | Samoajaluotsinopas | Vaeltajaluotsinopas |
