1.7.2. Kriisitiedottaminen ja jälkipuinti
Partio-ohjelma
Miten viestitään, jos jotain ikävää tapahtuu
Elämässä sattuu ja tapahtuu, niin myös meillä partiossa. Vaikka noudatamme turvallisuusohjeita ja pidämme maalaisjärjen mukana toiminnassa, voi pieniä ja isompiakin sattumuksia tapahtua meistä jokaiselle.
Vaikka onnettomuudet ja muut ikävät tilanteet koskettavat aina ensisijaisesti asianosaisia, kiinnostaa tapahtunut hyvin usein myös mediaa. Lisäksi tänä päivänä ihmiset itse välittävät tietoa hyvin nopeasti esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla. On siis hyvin tärkeää aloittaa tiedotus mahdollisimman nopeasti, jotta turhat huhut eivät lähde kiertämään.
Suomen Partiolaisilla on olemassa omat kriisiviestintäohjeensa. Kriisillä tarkoitetaan sellaista tapahtumaketjua, joka uhkaa tavalla tai toisella organisaatiomme toimintaa tai olemassaoloa. Jos siis piirissä tai lippukunnassa tapahtuu onnettomuus tai vastaava tilanne, jossa menetetään ihmishenkiä tai tällainen uhka on olemassa, tai jos tapahtuu huomattavia aineellisia vahinkoja, on otettava ensi tilassa yhteyttä Suomen Partiolaiset ry:n kriisipäivystäjään puh. (09) 8865 1155. Sieltä saa lisäohjeita siitä, kuinka tulee menetellä.
Jos tilanne ei ole laajuudeltaan näin vakava, selvitään vähemmällä tiedottamisella. Näitä vähemmän vakavia tilanteita ovat esimerkiksi se, että leiriläiseltä murtuu nilkka kesken hiihtolenkin tai se, että sudenpentu saa pienen palovamman kesäleirillä. Tällöin riittää, kun asiasta ilmoitetaan lippukunnanjohtajalle ja luonnollisesti myös partiolaisen kotiin.
Jos tapahtuma on laajuudeltaan niin vakava, että se kiinnostaa tiedotusvälineitä, siirtyy tiedotusvastuu asiasta keskusjärjestölle mahdollisimman pian. Jos joudut kuitenkin itse vastaamaan tiedotusvälineiden kysymyksiin, muista seuraavat asiat:
- Puhu totta.
- Älä spekuloi.
- Pysy sanoissasi.
- Muista huolehtia tarvittavasta ensiavusta, muista pelastustöistä ja avun saamisesta paikalle aina ennen kriisiviestinnän aloittamista.
Tapahtumien jälkipuinti
Jos jotain vakavaa on sattunut keskusjärjestön, piirin tai lippukunnan tapahtumassa, koskettaa se usein tavalla tai toisella hyvin monia ihmisiä. Tällöin on tärkeää muistaa jälkipuinnin osuus tapahtuman käsittelyssä. Jos tapahtuma on ollut laajuudeltaan todella vakava, kaivataan jälkipuintiin ammattilaisten apua. Helpoiten apua saa tällöin omasta kunnasta tai seurakunnasta. Tärkeää on siis purkaa tapahtunut kaikkien osallisten kesken.
Mitä on jälkipuinti?
Jälkipuinti eli debriefing-apu on tarkoitettu äkillisen, epätavallisen tai odottamattoman tapahtuman osallisille. Kyseessä voi olla onnettomuus, väkivallan kohteeksi joutuminen, läheisen äkillinen kuolema tai loukkaantuminen. Joskus apua tarvitaan, vaikka olisi vain joutunut traumaattisen tilanteen silminnäkijäksi. Tarkoituksena on ehkäistä onnettomuuksien tai uhkaavien tilanteiden aiheuttamia jälkireaktioita.
Lapsi tarvitsee tukea
Lapsen ikä vaikuttaa reagointiin ja tapahtuman käsittelyyn. Lapset ovat riippuvaisia aikuisten kyvystä olla läsnä ja tukena sekä kyvystä auttaa tiedon käsittelyssä. Lapsi ei välttämättä osaa aikuisen tavoin pukea tuntemuksiaan sanoiksi. Esimerkiksi lapsen voimakas tarrautuminen vanhempiinsa voi olla lapsen tapa osoittaa pelkoa siitä, että vanhemmille voi tapahtua jotain ikävää.
Puhu lapsen kanssa tapahtuneesta. Olennaista on, että lapsi ymmärtää tapahtuman olevan totta ja että hänellä on käsitys tapahtuneesta, sen syistä ja seurauksista. Näin mieli- ja kauhukuville jää mahdollisimman vähän tilaa, mikä vuorostaan vähentää mahdollisia syyllisyydentunteita. Kaikkia ikäviä yksityiskohtia ei kuitenkaan tarvitse kertoa.
Kuuntele keskeyttämättä, mitä lapsi sinulle kertoo ajatuksistaan ja tunteistaan. Korjaa vasta sen jälkeen lapsen mahdolliset väärinkäsitykset tapahtuneesta.
- Jos lapsi ei löydä sanoja kuvaamaan tunteitaan, auta häntä löytämään ne.
- Kohtaa kaikki lapsen kysymykset, vaikka kaikkiin ei löytyisikään vastausta.
- Lapsen suru on pätkittäistä, ei jatkuvaa. Surun hetkiä tulee varsinkin hiljaisina hetkinä, esimerkiksi iltaisin.
- Rohkaise lasta ilmaisemaan tunteitaan esimerkiksi leikkimällä tai piirtämällä.
- Älä peitä liikaa omia tunteitasi. Anna lapselle aikaa ymmärtää. Tue lapsen turvallisuuden tunnetta ylläpitämällä arkirutiineja.
- Kerro opettajille, mitä on tapahtunut, jotta lapsen mahdolliset reaktiot ymmärretään ja kohdataan oikein.
Jos kriisi on kohdannut perhettä, vanhemmat eivät ehkä jaksa koko aikaa olla riittävästi lapsen tukena. Silloin lasta auttaa parhaiten, kun sopii jonkun lapselle turvallisen ja tutun aikuisen kanssa, että hän on läsnä ja tukena lapselle.
Lähteet: www.introspekt.fi, www.spr.fi.
|
Johdanto | Akelanopas | Sammonopas | Tarpojaluotsinopas | Samoajaluotsinopas | Vaeltajaluotsinopas |
